Mikä määrittelee klassikkoelokuvan?

classic-movieKlassikko määritellään erinomaisena esimerkkinä tietystä tyylistä, jostain ajattomasta ja korkeasta laadusta – jotain, joka kertoo elokuvan olevan huippuluokkaa. Klassikkoelokuvia ei luokitella yleensä niiden ilmestymisvuoden mukaan, vaikka Hollywood löyhästi määrittelee vuosien 1910 ja 1950 välissä ilmestyneet elokuvat klassikoiksi.

Klassikot sisältävät jotain, joka jättää osan tarinaa katsojan mielikuvituksen varaan. Kun klassikkoelokuvassa mies ja nainen suutelevat, jonka jälkeen ruutu pimentyy mustaksi, vanhemmat katsojat tietävät, mitä tämä tarkoittaa. Nuoremmat katsojat eivät ymmarrä, mitä tässä tilanteessa tapahtuu, mutta he voivat silti nauttia elokuvasta ja sen tarinasta. Tämän tuloksena koko perhe voi katsoa elokuvan yhdessä ja saada elokuvasta irti eri asioita ja erilaista viihdettä, riippuen katsojan kokemuksesta ja elämänvaiheesta. Graafiset kuvaukset ja kohtaukset, jotka sisältävät seksiä, väkivaltaa ja moraalista korruptiota, kuvataan hyvin epäsuorasti, näin jättäen tilaa katsojan mielikuvitukseen. Klassikot tekevät näistä aiheista vahvemman vanhempien katsojien mielessä, kuitenkaan tuhoamatta nuorempien katsojien viattomuutta.

Klassikkoelokuvia voidaan katsoa ja ymmärtää monella eri tasolla, ja tuloksena näitä klassikoita voi katsoa kerta toisensa jälkeen pitkästymättä. Koska klassikoissa ei voi käyttää suoranaisesti seksiä, alastomuutta, väkivaltaa ja räjähdyksiä kiinnittämään katsojan huomion, täytyy klassikkoelokuvien tarinan, henkilöiden, kommenttien ja dialogin olla viihdyttävää.

Syy, miksi useat vuosien 1910 ja 1950 välissä tehdyt elokuvat määritellään klassikoiksi, on se, että tähän aikaan Hollywoodissa tehtyihin elokuviin pätivät tiukat säännöt seksin, väkivallan ja moraalittoman käyttäytymisen näyttämiseen valkokankaalla. Ohjaajien tuli vain epäsuorasti esittää kyseisten kohtauksien tapahtuminen ja jättää muu katsojan mielikuvitukseen. Tänä päivänä nämä säännöt eivät enää päde, ja koska on huomattavasti helpompaa näyttää kaksi ihmista sängyssä yhdessä kuin epäsuorasti viitata siihen, suurin osa elokuvista, jota tänä päivänä valmistetaan, eivät yllä klassikkoelokuvan maaritelmaan.

Hyvänä esimerkkinä niin sanotusta “modernista” klassikosta on Titanic. Titanic ilmestyi vuonna 1997, ja määritellään klassikoksi sen upean tarinan, erinomaisten näyttelijöiden ja dialogin takia. Ja kuten kaikki elokuvan jo nähneet tietävät, elokuvassa ei näytetä väkivaltaa, seksiä eikä räjähdyksiä. Vaikka Titanic onkin kaunis, moderni klassikko, ei se silti ylitä vanhanajan klassikon määritelmän rajaa.

ADD YOUR COMMENT